Kaappikellon kummitus

Tiiättekös Mauri Kunnaksen tarinan Kaappikellon kummituksesta.. No lyhykäisesti se kertoo majatalon vaarista jonka kello eräänä päivänä vaan pysähty, ja vaari läksi huutokauppaan ja osti ittellensä majataloon uuden hienon kaappikellon. Kaappikellossa oli vaan semmonen ongelma, että se ei käyny. No kun kellon avasivat, löytyi rattaiden välistä aimo annos kaurapuuroa. Ja johan tiuku taas komiasti kumisi lyöntejänsä, kunnes se taas seuraavana aamuna oli pysähtyny. Sisuksista löytyi lusikka. Seuraavana aamuna löytyi vyö ja millon mitäkin. Kunnes eräänä yönä kun majatalon porukalla valvoivat, niin kun kaappikello löi kahdennentoista lyöntinsä, niin kaappikellon uumenista pelmahti ilmoille 12 pitsiliinakummitusta jotka olivat kovin kiukkusia kun eivät saaneet nukkua rauhassa. Heidän edellinen emäntänsä kun oli ollut umpikuuro eikä huomannut että kello ei edes lyöny, joten kummitukset oli saanu viettää varsin lepposta elämää. Mutta niinkin pikkiriikkiset pitsiliinakummitukset kesti just ja just ykstoista lyöntiä, mutta kahdestoista oli jo liikaa. Niinpä majatalon vaari rakensi kummituksille vintille komerosta oman "kaappikellon" ja kaikki sai elellä onnellisena, majatalon väki hienoa kaappikelloaan ihastellen ja sen kumeista lyönneistä nauttien, ja kummitukset yläkerrassa omassa kaapissaan hiljaisuudesta nauttien. Ja nyt on NurinKurillaki ihan oma kaappikello, se ei lyö eikä tällä hetkellä oikeen kuljekkaan, mutta ihmekkös tuo parisataa vuotta vanhalta kellolta, onneks on kelloseppiä ;) Ja aivan varmasti meillä on nyt myös ainaki yks pikkiriikkinen kaappikellon pitsiliinakummituski ;)