Eilettäin nosturi kurvas tontille, ei mikään ihan pieni sekään ja seki jo hirvitti. En oo ennen ollu mokomassa projektissa mukana ku katto nostetaan ilmaan, vähä pyöritetään ja lätkästään paikalle =O
Se nitisi ja natisi ja näytti kovasti nousevan jotenki vinksalleen.. No lähemmän tarkastelun myötä selvis että yks liina oli kiinni väärältä puolelta kattotuolia. Asia korjattiin ja kolmannella yrityksellä se nousi, koko arvioitu 3000kg elopainoa joka osottautui 4100kg loppupeleissä. Naapurikentän isännät seiso rivissä suut auki, samoin ku viereiset raksat tyhjeni kummasti kadunposkeen XD Taitavat pitää meitä vähän hulluina, titteli sekin, Korttelin Kylähullut =D
Vaikka tää tikkutalon rakentaminen, kuten kaikki rakentamiset, on vaatinu voimia ja töitä ja Hartiapankki OY:n jäsenyyden, niin voi sitä tunnetta ku katto oli tuvan päällä ja siinä se seisoo, meidän omin käsin ja hikikarpaloin tehty talo, tikkuja pystysä ja katto päällä! Aaaw! Kai se oli jotain ylpeyttä omasta työstä, helpotusta, rakkautta.. Ainaki helpotus ja rakkaus. Sehän on just sellanen ku me sen suunniteltiinki olevan! Ja helpotus ku tämä jokseenki utopistinen projekti onnistui ja yks etappi on saavutettu =)
Tällä hetkellä oon kyll ihan järjettömän tyytyväinen meidän ratkasuun että tehään tikkutalo, vaikka markkinoilla onki vaikka kui paljon hienoja varteenotettavia elementtitaloja, mutta tämä on ny just sellanen ku me haluttiinki =) Ja ei sopis mun luonnolle, eikä isännän, jos ei me saatas koko ajan olla värkkäämäsä jotain =) Mulle on hirviän tärkiää että saan olla ite tekemässä, niin pystytystä sun muitaki, eikä vaan sitte päättämäsä mitä mihinki sisällä laitetaan =) Meirän koti, oma tupa <3 Hymy on herkäsä ja eiku naama virneesä kohti seuraavaa etappia =) Villa NurinKurin, here we come =P
