torstai 2. toukokuuta 2013

Wappubrunssi ja peikoille pesä

 photo DSC_0605crop.jpg Niin se vappu tuli ja meni, soitellen molempiin suuntiin =) Me vietettiin vappu ihan vaan leppostellen perheen kesken =) Wappubrunssin muksut kävi nauttimassa naapurin lapsien kans lähimetsässä aamupäivästä, ja iltäpäivällä suunnattiin koko poppoo myöhäselle brunssille meidän kotalle =) Se sijaitsee keskellä mettää ja siellä käydään aina ku hiljasuutta kaipaa grillailemassa makkarat =) Suunnitelmissa olis saada sinne muurikkakin asennettua niin vois roudata sinne lettutaikinatki paistettavaks =)  photo DSC_0616crop-1.jpg Meidän vappubrunssiin ei siis kuulunu sammakonreisiä, hanhenmaksapalleroita, kaviaaria ja samppanjaa, vaan ihan tuiki suomalaista kyrsää =)  photo DSC_0611crop.jpg Muksut löysi aimo kasan kelottuneita oksia ja siitä saatiinki ajatus rakentaa niistä jotaki. Ja mitäs muuta sitä metsäsä rakentas ku peikoille talon =)  photo DSC_0618crop-1.jpg Joten valmistu talo...toinen ja kolmaski tipi =) Talolle tehtiin vielä polttopuu kasa ja ruokapöydälle kerättiin (ehkä hieman käyneitä menneen syksyn puolukoita =P) peikoille ruoaks =)  photo DSC_0628crop.jpg Koska peikkoja ei aivan siltä sattumalta sattunu näkymään, niin tekastiin kävyistä peikkoperhe pihalle mökkiä vartioimaan =)  photo DSC_0619crop-1.jpg Ja kylläpä se oliki muksuin mielestä hauskaa =) Ja emäntä itte nautti ku sai kaivella metsäsä paljain sormin Siellä puitten seassa ku oli mukavan lämmin, muuten täälä nääs tuuli taas noin 100m/s =/ Kohti viikonloppua lompsis =) Pitäs nuita tiskiriepuja saada virkattua valmiiks äitienpäiväks... Morjens!

4 kommenttia:

  1. Ihanan postaus, tulin niin hyvälle tuulelle tätä lukiessa!! Oma kota metsässä on kyllä tosi luksusta!
    Mie olen törmännyt tässä lähistöllä lenkkeillessäni jonkun omalle maalleen rakentamaan laavuun ja haaveillut, että jospa joskus lenkilläni törmäisin omistajaan ja voisin kysäistä saisiko laavulla silloin tällöin käydä paistamassa makkarat ja nauttimassa metsän hiljaisuudesta.

    Meillä on kaikkien yhteinen laavu tässä lähistöllä pururadan maastossa. Sitä käyttää yksityiset ihmiset, eri seurat, päiväkodit ja perhepäivähoitajat todella paljon. Eräänä keväänä pakattiin lapsiryhmä mukaan ja mentiin laavulle viettämään kokonaista kevätpäivää. Meillä oli pari partiotelttaa kasattuna sinne lepohetkeä varten. Evästä ja hauskaa tekemistä riitti koko päiväksi. Juurikin tuollaisia peikonpesiä ja siilin koloja ollaan tehty lukuisat kerrat, kun ollaan lasten kanssa retkeilty laavun maastossa, pienen kävelymatkan päässä päiväkodilta.Kokemuksesta voin sanoa,että ylivuotiset puolukat on just peikkojen herkkua! :)

    Työpaikan vaihdoksen myötä siirryin 16km päähän töihin pois näistä kotimaisemista liki kaupunkikeskusta, joten sellaiset metsäretket on toistaiseksi taaksejäänyttä elämää mun kohdalta. Joskus ihan ahdistaa, kun ei citylasten kanssa pääse kunnolla metsään ryvettymään.

    Aurinkoista viikonloppua teille sinne ja toivotaan todellakin, että nämä järkyttävän kovat tuulet jo hiljalleen hellittäis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän on hyvä jos hyvälle tuulelle tuli =D
      Kyllä sitä luontoa vaan kaipaa lähelleen, mulle se on ainakin liki elinehto. Tässä ihan meijän nurkilla ei ole ku tuo yks pieni metsänläntti, mutta sekin on enemmän kun ei mitään =)

      Mutta sitten taas isännän mummola on keskellä maaseutua, ja miun kotitalo kirjaimellisesti keskellä ei mitään =D Eli ihan maailman kauneimmassa pikku kylässä <3 Siellä jos jossain miun sielu lepää =O* Pitääpäs tehä postaus sieltäki jossain vaiheessa, siellä ku oottaa meijän toivottavasti tuleva projektiki ;)

      Kyllä kaupungissa pääsee ihan liian vähän kosketuksiin luonnon kans. Meilläki muksut tapaa käydä hoitopaikasta tuolla merenrannalla luontokoulussa, siellä asuu peikko, mikäs muukaan =D Ja kerran mukana oli tyttö joka oli pysähtyny metsän reunaan ja suu ammollaan kahtellu pää kenossa puita ja tuumannu että tämä on ensimmäinen kerta kun hän menee metsään. Ja tyttö oli kuitenkin jo 5 vuoden... Aika surullista =(

      Ja hyvä tietää että puolukat maistuu peikoille, vien nassikoille Eeva-tätiltä terveiset perille ;)

      Kiitos samoin sinne ja TODELLAKIN niitä tuulien karkotuksia!

      Poista
  2. Voih, täällä melkein tuoksuu raikas metsän tuoksu, kun tätä lukee <3 pitääpä joku päivä päästä koirulin kans mettään hölkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo metsänraikkaus tekee ihmeitä =O* Mulle maalaiselle tekee välistä tiukkaa kun ei tuota luontoa ole niin lähellä =/

      Mutta onneks meillä täällä perällä on edes nuo pellot jossa linnut viihtyy ja voi illalla istua kuistissa kuuntelemassa kuovien huutelua, se auttaa pahimpaan "koti ikävään" =)

      Ei muutaku hophop mettään nautiskelemaan =)

      Poista