Tällä nyt ei ole mitään tekemistä rakentamisen kans, mutta paljonki tekemistä niiden oikeasti elämässä tärkeiden asioiden kans.
Keväällä elin jotenki raskaita aikoja, äitin syöpä, huonoja uutisia ystäväpiirissä, paljon synkkiä asioita jotka ikäänku huomaamatta kaivoivat itsensä sisuksiini ja ajatuksiini ja valtasivat mielen.
Joogan olin jo aloittanu aikasemmin, mutta sitten yks tapahtuma johti toiseen ja toinen kolmanteen jne ja sitte löysin sen todellisen joogan, joogan filosofian ja se on kasvattanu itseään samaan tahtiin kohti Slow Life-ajattelua, zen-filosofiaa... Kykyä todellaki oppia arvostamaan sitä hetkeä. Ei aamua, ei tulevaa iltaa, vaan tätä tässä ja nyt.
Oppinu arvostamaan niitä elämän todellisia asioita ja näkemään sydämellä, ei vain silmillä.
Oppinu että materialla ei ole väliä, kaikki on muuttuvaa. Ennen tavotteli sitä ja tätä ja voi ku tuonki sais. Nyt se ei tunnu enään miltään jos ei sitä saakkaan. Itseasissa se tuntuu paljon paremmalta ku huomaa ettei sitä oikeasti edes tarvi =)
Sitä näkee niin paljon enemmän, kokee niin paljon enemmän, ja tuntee niin paljon enemmän. Joskus tuntuu pakahtuvansa pelkästä onnesta jonku ohimenevän hetken verran!
Varjopuolensaki sillä tosin on, sillä että tuntee niin suuresti. Mutta ehkäpä se on just ne tunteet, jotka opettaa meitä, ilman niitä ei ois mahollisuutta oppia. Oppia myöski luopumaan, sillä kaikki menee kokoajan eteenpäin, ja ennenpitkää, joskus lyhyempää ja joskus pidempää, meidän kaikkien on luovuttava jostain.
Mutta ei sitä kannata jäädä suremaan, ei mikään koskaan kokonaan katoa vaikkei sitä enään fyysiesti pystyiskään koskemaan. Surulla on aikansa ja paikkansa, ja surukin kuuluu elämään. Mutta rakkaus, se mikä kumpuaa sydämestä, se ei katoa koskaan.
Henkkohtasesti en välitä enään minkään statuksen tavoittelusta. En tarvi merkkivaatteita enkä edes sitä omaa punasta tupaa ja perunamaata. kuka on koskaan päättäny että mikäs se on se, mikä pitäis saavuttaa? Vai ootko koskaan miettiny tuleeko siitä yhtään onnellisemmaks vaikka saavuttaiski sen? ja mikä se Se edes on? Oon aivan varma että minä kelpaan perheelleni, ystävilleni, jopa maailmalle ilman korkeakoulutusta, komeaa uraa, suurta taloa arvostetulla alueella tai maaseudun katveessa vaan siks että se on in. Ja tiiäkkös, mä oon aivan varma että niin kelpaa jokainen, jos vaan antaa itselleen luvan olla just se mikä on. Se kaikki Se löytyy sieltä sisältä ♥
♥ Damtussarna under sängen är änglarnas små tofflor.
Sytytetään tänään kynttilä Sandralle ja Ronnylle ja heidän ihanille pojille Roninille ja Matheolle , jotka menettivät isänsä syövälle Roninin syntymäpäivänä ♥
Tili pojille Ronin'ille ja Matheolle joka menetti isänsä Ronin'in 6-vuotis päivänä 19.10 2011 -Vänners stöd till familjen Vestö 555303-222833
Kaunista tekstiä ja kolahti niin lujaa. Itse en ole koskaan kokeillut joogaa, mutta nämä kaikki tuntemukset on minulle tullut uskoni kautta. On huomannut kuinka maallista kaikki on. Ennen halusin sitä ja tätä ja oli semmonen "pakko saada" fiilis. Nyt jos en sitten ole saanutkaan sitä tai tätä, olen ollut vain kiitollinen, sillä olen ymmärtänyt että niin se menee, mitä en saa, sitä en tarvitse! Samoin koulutuksen kanssa olen aina ajatellut, että en tarvitse sitä hyvin koulutettua ammattia. Riittää että kelpaan tälläisena kuin olen. Vaikea selittää tarkasti mitä koitan selittää, mutta olen avannut silmäni ja nähnyt kaiken erillälailla. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, joten ollaan kiitollisia siitä hetkestä mikä meillä on, vaikka se ei olisi se kaikkein parhain hetki, niin silti.
VastaaPoistaRakkaus on valtava asia, sen avulla jaksamme vaikka läpi harmaan kiven! ♥
***
Osanottomme ystäväsi miehen poismenosta. Voimia teille kaikille, varsinkin perheelle. Kynttilä sytytetään tääläkin Ronnyn muistolle. ♥
Kiitos naana Sandran perheen puolesta <3
VastaaPoistaJoogan myötä opin hidastamaan, ja sitä mukaan myös pysähtyä katsomaan ja tuntemaan enemmän.
Joogasta löysin sen mun tien mitä olin niin kovin kauan etsiny.
Uskon mäkin Jumalaan, mutta mulle Jumala on erilainen entäkö mitä monessa uskonnossa "kerrotaan". Ei mun silmissä Jumala ole täällä mm rangaistakseen meitä pahoista teoistamme. Mun Jumala o hyvä, ja omasta itsestäni löysin luvan sille, että kunkin Jumala saa olla juuri se, minkä tuntee sydämessään.
Siltiki uskon että uskossa oleva ihminen ja joogi kulkevat samaa tietä, ehkä vaan eri polkuja kohti samaa päämäärää =)
Itseasiassa uskon että jokanen ihminen kulkee samaa tietä samaan suuntaan, mutta kukin omaa taivaltaan.
Ja mitä enemmän tätä polkua kuljen, sitä enemmän huomaan yhtäläisyyksia asioissa ja ajatukissa mitä oon tuntenu lapsesta saakkaa. Että ehkä se vaan tosiaan on niin, että jokanen askel on hidas taivallus kohti sitä jotakin =) Ei mitään mikä pitäis saavuttaa, vaan pelkkää kulkemista missä voi tuntea jokasen askeleen, ne raskaatki.
Noh, summasummarum, raskaampienkin aikojen jälkeen jäljelle jää vain rakkaus!
Pääasia että uskoo Jumalaan, eikä kiellä häntä. Jumala on Rakkaus ja kaikki paha mitä täälä on, ei tule Jumalasta.
VastaaPoistaHalauksia sinne muruille! <3
Samoin sinne ja mukavaa viikonloppua <3 =)
VastaaPoistaVoi! Ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani viimeisen viiden vuoden ajalta! Ihan meni kylmät väreet selässä ja vedet nousi silmiin!
VastaaPoistaTunnen syvästi nuo ajatukset ja tunteet omien menetysten kautta.
Pohjamutien kautta olemme tulleet tähän päivään, kun elämä taas kantaa meitä eteen päin ja halu omien unelmien toteuttamiseen on voimakas.
Täälläkin taivalletaan sitä jotain kohti, tietämättä, milloin ja minne polku päättyy. Sen vuoksi jaksan olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja jokaisesta rakkaasta ihmisestä, joita elämä on minulle antanut.
Lämmin osanotto ystävän menetyksen vuoksi sekä oikein lämpimiä ajatuksia ja voimia hänen perheelleen!
Kiitos Eeva <3 Lämpimät ajatukset välitetään eteenpäin =)
VastaaPoistaKattoppas, ehkä meki ruvettiin jostakin syystä molemmat rakentamaan, ehkä jostaki syystä siitä bloggailemaan, ja ehkä jostakin syystä yhtä sun toista kautta löydettiin toistemme blogeihin ja ehkä jostakin syystä löytyi myös niitä samanlaisia ajatuksia =) Tai ehkä kaikki vaan tapahtui koska oli tapahtuakseen =) Who knows, mutta ennenku se selviää, niin kannattaa vaan nauttia matkasta jolla me jo hyvää kyytiä ollaan =)
Mukavaa viikonlopua sinne <3
Koskettava ja ajatuksia herättävä teksti <3
VastaaPoistaPaljon voimia ystäväsi perheelle ja paljon lämpimiä ajatuksia heille, varsinkin lapsille.
Sitähän minäkin tässä aloin pohtimaan...rakentamiselle ja bloggaamiselle ja varsinkin rakentamiselle löytyy syyt jostain syvemmältä...:)
VastaaPoistaMut syvyyksistä on hyvä suunnistaa pinnalle! Viikonloppuja sinne teillekin :)