Eli tällä hetkellä ollaan siellä pakkeli vaiheessa menossa =) ...ja sitähän riittää =D
Saa ainaki hinkuttaa ihan sielunsa kyllyyestä =D
Kävin hakemassa vähän laattoja mallattavaks kylppäriin, mutta enpä tiiä tultiinko vielä hullua hurskaammaks =)
No jokikivethän tulee, ja sitte meinattiin kyllä vähän tuota oikian puoleista pienempää laattaa. Ihanan matta samettinen aaltoileva pinta
♥
No saa nähä kui käy, kunhan ny ensin sais palautettua nuo näytillä olleet, ollaan ny nääs molemmat tyllerön kans flunssan kourissa...
Mitä enemmän mie nuita kuvia läräsin, niin sitä vakuuttuneemmaks mie tulin siitä, että joku hiivatin riiviö on käyny sotkemasa tuolla meijän rakennuksella! Ja ihan vaan suojellaksemme tätä ko riiviötä, niin jätinpä suurimman osan kuvista julkasematta =P
Ja meijän yli 100 vuotias akkuna rakas
♥
Tämä ny iskettiin seinään jo kauan sitte, het ku sen raksalle saimme =) Sen verran tunnearvokas kohe että sitä täytyy varjella ;) Saamattomana Emäntänä sain tosin kuvattua vasta ny.. Nii ja sisko nyysi idean omaan tupaansa!! Se mokoma! Nekin nääs rakentaa, piiiiitusen isompaa tupaa vaan ;)
No sitte niihin ajatuksiin... Kovin järkeviähän ne ei ole ku tulevat miun päästä, mutta silti =D
Vaihoin nääs työpaikkaa =) Jup, en ole ennää sisustukaupan-täti =)
Ihan mukavaahan se seki oli, aikansa. Mutta sitte ku huomasin että ei se oo sitte yhtään miun juttu, niin se oliki lähinnä vanhan puukengänpohjan pureskelemista =/
Kun ei se tavarakaan ole oikeen sitä mikä olisi nykyään lähellä omaa sydäntä, niin kovin vaikeahan se on mitenkään suurella innolla sitä sitte myydä. Plus sitte ne muut asiat...
Noh, enivei, töitä tultiin tarjoamaan, ja sen paikan sain =) Ja nyt kokeillaan sitten sitä hommaa =)
Jotenki nämä ajatukset varmaan kulminoituu siitä, kun henkinen paine helpottaa, ja ehkä siitä ku tuntuu että kaikkea pitäis nykyään maalata ruusunpunasella värillä, kuinka elämä on vaan yhtä ihanuutta sinne tänne. Kun mää niitä asioita kuuntelen ja luen, niin miussa herää väkistenki kysymys, "Niin että missä se on se elämä?"
Onko asioiden puhumisesta niiden omalla kielellä tullu tabu? Tekeekö se jostaki ihmisestä huonomman ku toisesta jos
uskaltaa puhua niinku asiat on?
Jotenki miun silmissä semmosesta ihmisestä joka puhuu toisaalla toista ja toisaalla taas toista, rakentuu hiukka epäluotettava mielikuva. Ja mä oon ennemmin suorastaan naiivi positiivari joka mielummin näkee niin pitkälle ku mahollista asioissa ne hyvät puolet. Kunnes niitä vaan ei enään löydy mistään...
Ja monesti nämä ihmiset on myös niitä, jotka ovat kovin kärkkäitä arvostelemaan muiden toimintaa. (Kauhia! oonkohan määki ny sellanen =S) Mutta kuiteski, ei sillä paapomisella ja hyssyttelyllä pääse kovinkaan pitkälle.
Jos joskus viittittäs vähän hijastaa ja löysätä, niin ehkä sen onnen saattas löytää just siitä hetkestä uinumasta, eikä sitä tartteis toitotella ja ruusunpunasella maalata vaan jotta sen sais kaikkien näkyville ja kuuluville. Sillon se saattaa jäädä omalta itteltä ihan tyystin hukkaan.
Mutta kuitenkin, myös se töissä hiljaa vieressä istuva, joka ei puhu ihastuttavasta perintovillastaan maalla tai maailman herttaisimmista lapsistaan, voi olla täysin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ehkä hän vaan puhuu Rakkaudesta hiljaa ;)
Tämä ny ei oo miun tapasta purkaa viattomien ihmisten silmille tämmöstä tekstiä =D Mutta jotenki rupes vaan... no k*rsimään.
I prefer being honest ;)
From
rishikajain.com
Mitenkäs sitä sanottiinkaan, puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa ;)
No nyt on taas muutaman menneisyyden tomut puhallettu kämmeniltä ja on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, niin Villa NurinKurin kimpussa ku muutenki elämäsä =)
Mitä parhainta viikonloppua!!
